Matti, Alice Springs, NT

Please note. The memories were originally spoken in Finnish.

Matti speaks:

[...] And then Father started putting spuds into paper bags already in winter and he put them on a large wooden scaffold in the cellar, then they started growing, and when the snow first melted from our little slope, he planted the spuds there. But often he had to cover them with tarpaulin, so that they would not freeze and then they set fire to pieces of wood, so that halla, the frost, would not eat them up. And then I remember when Father picked up some small potatoes – one litre or two litres worth of tiny potatoes and he cooked them before anybody else had new season potatoes. Everybody was eating old season potatoes because at that time, there were no imported potatoes from elsewhere in Europe. And then we ate them with herring and that was absolutely fabulous food. And of course other fish, salted salmon or… whatever was available, we fished and in wintertime we got burbots, even though I don´t remember anything else but burbot soup maybe and… Those sorts of little stories stuck in my mind, but mainly spring – when it came I felt good; never liked it when autumn came. When the darkness came. That… it didn’t have a nice feeling about it… the autumn when the sun went down around three, four o´clock in the afternoon, so that it became dark. When I came [home] from school, if I had to stay for detention for doing something, I came home after four and it was so dark that you could hardly see anything before the snow came. [...]

___

Matti kertoo muistojaan:

[...] ja sitte se kun isä rupes talven aikana jo perunoita paperipussiin ja laitto semmoseen isoon puulavaan ne alakerrassa ja, tota, ne rupes siintä sitten kasvamaan, ja kun ensimmäinen lumi lähti pois meidän pieneltä rinteeltä, ni se laitto ne perunat sit sinne. Mut monta kertaa ne joutu laittamaan ressua päälle, ettei ne paleltuneet, ja sitte laittovat puunpaloja sinne palamaan, että se halla ei syöny niitä perunoita. Ja mä muistan sitte, ku isä haki semmosia pieniä perunoita, yhden tai kahden litran verran semmosii pieniä perunoita, ja sit hän keitti ne, kun ei kellään ollut vielä uusia perunoita. Kaikki söivät viel vanhoja perunoita, kun ei silloin tuotu muualta Euroopasta. Ja siin sit syötiin sillin kanssa ja se oli kyllä kerta kaikkiaan hyvää ruokaa. Ja ilman muuta kala oli kans sitte, joka oli suolattu lohta taikka... mitä me löydettiin, saatiin onkimalla ja, tota, talvisaikaan matikoita, vaikken mä kyl paljon muista siintä, ko matikkasoppaa vissiin ja... Kaikki tommost pikkujuttuja jäi mieleen mutta etupäässä oli just se, ku se kevät tuli niin siitä mullon aina hyvä mieli, mut mä en koskaan tykänny, ku syksyt rupes tulemaan. Ku tuli niin pimeää. Että... ei ollu oikeen, ei ollu kiva fiilinki siintä, että... se multa aina jäi se syksy, kun aurinko meni alas kolmen, neljän aikaan iltapäivällä, että tuli jo pimeä. Sit mä tulin koulusta, jos mä jäin arestiin jonkun asian takia, mä tuun neljän jälkeen, ni on niin pimeää, ettei kunnolla nähny mitään ennenku lumi tuli. [...]