Suomi-Seura Ry:n julkaisemassa Suomen Silta-lehdessä on Kielisten maassa-kirjasta juttu. Lehti löytynee kirjastoista kautta maan. Julkaisukuukausi on muistaakseni marraskuu 2008... Harmikseni en ole itse lehteä vielä nähnyt, mutta saamistani tiedusteluista päätellen, juttu on otettu vastaan mielenkiinnolla.
Finland Bridge, published by Finland Society, has an article regarding Finns Down Under book. I believe the magazine is easy to find from any library in Finland. If I remember right, the articel was published in November (2008)... Unfortunately I have not been able to see the magazine myself but according to the queries that I have received the story has been acknowledged with interest.
Saturday, December 6, 2008
Wednesday, January 2, 2008
Article in Expatrium/ Artikkeli Expatriumissa
I received an email today letting me know that Finns Down Under has got some nice coverage in the latest edition of Expatrium. I have not seen the article yet but I am sure it is more than ok. I was interviewed by a very experienced journalist. Expatrium is a magazine for Finns living abroad. The magazine has over 50,000 readers all over the world. Not bad, eh?
_____
Sain tänään sähköpostia. Kielisten maassa-kirjasta on mukava juttu äskettäin ilmestyneessä Expatrium-lehdessä. En ole vielä nähnyt painettua versiota artikkelista, mutta olen varma, että juttu on ok. Minua haastatellut journalisti on erittäin ammattitaitoinen. Expatrium on ulkomailla asuville suunnattu lehti ja sillä on yli 50 000 lukijaa ympäri maailmaa. Ei hassumpi juttu, vai mitä?
_____
Sain tänään sähköpostia. Kielisten maassa-kirjasta on mukava juttu äskettäin ilmestyneessä Expatrium-lehdessä. En ole vielä nähnyt painettua versiota artikkelista, mutta olen varma, että juttu on ok. Minua haastatellut journalisti on erittäin ammattitaitoinen. Expatrium on ulkomailla asuville suunnattu lehti ja sillä on yli 50 000 lukijaa ympäri maailmaa. Ei hassumpi juttu, vai mitä?
Thursday, December 13, 2007
About spoken word/ Hieman puhutusta sanasta
I thought I would share a bit of critique I have received from the book.
Mainly the critique has been positive. Readers have given positive feedback from the images and the general look of the book. Some people have given thanks for the translations (many children of the first generation immigrants do not have a good grasp of Finnish) and some people have given special thanks for letting the voice of the interviewees to be heard in the text. The voice has also been the most criticized part of the book.
Today I attended a Christmas Party that I had donated one of my books as a prize. When the winner of the book was announced, a lady next to me whispered:
"I´m glad I didn´t win that book. I really don´t want to read it!"
To save her from further embarassment I said:
"That´s my book. I did it."
She looked at me unfazed and said:
" Oh, it´s YOU! You know what is really wrong with the book? You make people sound dumb."
I felt quite humiliated because the exact opposite was in my mind when I worked on the book. She continued:
" I know one person from the book and you made him sound dumb although he is not. He is a very nice person."
I had been told before that somebody that I had interviewed had been laughed at because the person´s sentences were not "logical" as the person said. Another person complained that I had left "unnecessary" repetitions in some texts. I looked at the lady next to me and to me it looked like she enjoyed the situation. I said to her that I know that the person she is talking about is a very nice person and that I just used the exact words that he used when telling me his life story. The lady said that it is true, that is the way the person talks. Then I excused myself.
I have explained the decisions behind the texts and editing earlier at the www.dundernews.com website discussion site. I will extract some of my notes here:
Before I started making the book, I had interviewed quite a few people already, in different contexts, for different stories. Often spoken language can be a problematic read for a reader. This is not always the case though. Before I started gathering material for the book, I made a clear-cut decision to keep the language intact. There would be only minimal editing of the texts. There were several reasons for this: It would not be "fair" to leave out repetitions from some people while others did not use them. People talk differently. It is part of their personality. Use of the "likes" take the story forward.
When I started the project I decided to have a minimal impact on the interviewees personality. I wanted to "preserve" it along with the Finnish language, its funny colloquiliasms, the Finglish, and also the English words within the text etc. I wanted to save the "voice" of each person, and also the little "unlogical" mistakes or "defiencies" that we all make when we talk. I knew that this decision might make the reading of the text difficult, but because I had to make a decicion, this is the decision I made: I decided to stay loyal to the interviewee instead of choosing to change living word.
I look at the book as whole. Every single person in the book brings their own energy into the book with their own stories and the way they deliver the stories. If the reader is energetic enough to wade through the whole book, I wish the reader is able to form an image of the Finland left behind, the history of everyday life of Finland, and also a visual image of the interviewee; what he or she looks like, what kind of surroundings she or he occupies. The third element, and an important one, is the language the person uses, the manner the person chooses to communicate. Language is its own dimension. We immigrants do not speak the same Finnish as they speak in Finland today. Our language is something else, its own kind.
The meaning of this book is to last for the generations to come, to be a small document of what people remembered, how they looked and how they spoke...
I have to admit that at some point I thought I should have made a documentary instead of a book... But by then it was too late. Oh well, what is done is done, and I did it to the best of my abilities! :)
_______________
Sain tänään kirjasta kritiikkiä ja ajattelin kirjoittaa siitä pätkän tänne blogiin.
Kritiikki on ollut pääosin positiivista. Kirja on saanut eirtyisesti kiitoksia kuvista ja ulkoasustaan. Myös kirjan kaksikielisyydestä on tullut kiitoksia (monien siirtolaisten lapset eivät osaa suomea enää kovin hyvin) ja jotkut ovat kiittäneet päätöksestä säilyttää tekstiosuudet puhekielisenä. Haastateltujen puheet ovat kuitenkin se kritisoiduin osa.
Tänään osallistuin joulujuhliin, joihin olin lahjoittanut kirjan arpapalkinnoksi. Kun voittaja julistettiin, vieressäni istunut rouva kuiskasi:
"Olenpa iloinen, etten voittanut tuota kirjaa. En halua edes lukea sitä!"
Säästääkseni hänet liiemmältä nolostumiselta, sanoin:
" Se on minun kirjani. Minä sen tein."
Hän katsoi minua silmää räpäyttämättä ja sanoi:
"Ai, se olet SINÄ! Minäpä kerron mikä siinä kirjassa on vikana. Saat ihmiset kuulostamaan tosi tyhmiltä."
Minua alkoi hävettää, sillä juuri sitä halusin välttää: ihmisten nolostuttamista. Hän jatkoi:
" Tunnen yhden kirjan henkilön ja hän kuulostaa tyhmältä, vaikkei oikeasti ole tyhmä. Hän on oikein mukava ihminen."
Olin saanut joskus aiemmin palautetta, että eräälle henkilölle oli naurettu, koska hän kuulosti niin "epäloogiselta" kirjassa. Toinen henkilö valitti, että olin jättänyt "tarpeettomia" toistoja kirjan teksteihin. Katsoin vieressäni situvaa rouvaa ja minusta näytti, että hän nautti tilanteesta. Sanoin hänelle, että haastattelemani ihminen on tosiaankin todella kiva ihminen ja teksti sisältää täsmällisesti sen kuinka henkilö puhuu. Rouva myönsi asian näin olevan. Sen jälkeen lähdin kohteliaasti tilanteesta pois.
Olen joskus aiemmin selittänyt kirjan tekstien taustoja www.dundernews.com -sivuston keskustelupalstalla. Tässä alla otteita viestistäni:
Olin ennen kirjan tekemistä jo haastatellut ihmisiä aika paljon, eri yhteyksissä, eri juttuja varten. Puhekieli kirjoitettuna on joskus lukijalle ongelmallista, mutta ei suinkaan aina. Tiedostin ongelman jo etukäteen, mutta tein päätöksen olla editoimatta kertomuksia muutoin kuin minimaalisesti. Ei olisi ollut oikein editoida yhdeltä toistoja pois, kun taas joku toinen ei käytä niitä laisinkaan. Ihmiset puhuvat eri tavoin. Se on osa persoonallisuutta. "Niinkut" vievät tarinaa eteenpäin.
Kun aloin tehdä tätä kirjaa, yksi periaatteistani oli olla "koskematta" kertojan persoonaan. Halusin säilyttää paitsi kertojan persoonan, myös suomen kielen, sen kummallisuudet ja kommervenkit sekä fingliskan, englannin kielen jne. Halusin myös säilyttää paitsi kertojan "äänen", myös kertomusten pienet "epäloogisuudet" tai muut "puutteet". Tiesin, että lukemisesta saattaa tulla urakka, mutta koska jonkinlainen etukäteispäätös on tehtävä, päätin mieluummin pysyä kertojalle uskollisena kuin alkaa poistella elävää kieltä.
Minä itse katson kirjaa kokonaisuutena. Jokainen kirjan henkilö tuo tarinallaan ja tarinoimistyylillään oman energiansa kirjaan. Jos kaikki tarinat jaksaa läpi kahlata, niin toivon mukaan lukijalle hahmottuu kuva paitsi taakse jätetystä Suomesta, suomalaisen arjen historiasta, kuin myös visuaalinen kuva siitä miltä kertoja nyt näyttää, minkälaisessa maisemassa vaikuttaa. Kolmas, ja tärkeä, elementti on haastatellun käyttämä kieli ja ilmaisutapa, jolla hän kommunikoi. Kieli on oma ulottuvuutensa. Me siirtolaiset emme enää puhu sitä suomea mitä Suomessa puhutaan. Meidän kielemme on jo jotakin muuta, omanlaisensa.
Tämän kirjan tarkoitus on säilyä tuleville polville, olla pieni dokumentti siitä mitä ihmiset muistelivat, miltä he näyttivät ja miten he puhuivat...
Täytyy myöntää, että jossain vaiheessa projektia harmittelin, etten alkanut tekemään dokumenttifilmiä kirjan sijaan... No, liian myöhäistä se olisi ollutkin. Se mitä olen saanut aikaiseksi, sen olen tehnyt parhaan kykyni mukaan! :)
Mainly the critique has been positive. Readers have given positive feedback from the images and the general look of the book. Some people have given thanks for the translations (many children of the first generation immigrants do not have a good grasp of Finnish) and some people have given special thanks for letting the voice of the interviewees to be heard in the text. The voice has also been the most criticized part of the book.
Today I attended a Christmas Party that I had donated one of my books as a prize. When the winner of the book was announced, a lady next to me whispered:
"I´m glad I didn´t win that book. I really don´t want to read it!"
To save her from further embarassment I said:
"That´s my book. I did it."
She looked at me unfazed and said:
" Oh, it´s YOU! You know what is really wrong with the book? You make people sound dumb."
I felt quite humiliated because the exact opposite was in my mind when I worked on the book. She continued:
" I know one person from the book and you made him sound dumb although he is not. He is a very nice person."
I had been told before that somebody that I had interviewed had been laughed at because the person´s sentences were not "logical" as the person said. Another person complained that I had left "unnecessary" repetitions in some texts. I looked at the lady next to me and to me it looked like she enjoyed the situation. I said to her that I know that the person she is talking about is a very nice person and that I just used the exact words that he used when telling me his life story. The lady said that it is true, that is the way the person talks. Then I excused myself.
I have explained the decisions behind the texts and editing earlier at the www.dundernews.com website discussion site. I will extract some of my notes here:
Before I started making the book, I had interviewed quite a few people already, in different contexts, for different stories. Often spoken language can be a problematic read for a reader. This is not always the case though. Before I started gathering material for the book, I made a clear-cut decision to keep the language intact. There would be only minimal editing of the texts. There were several reasons for this: It would not be "fair" to leave out repetitions from some people while others did not use them. People talk differently. It is part of their personality. Use of the "likes" take the story forward.
When I started the project I decided to have a minimal impact on the interviewees personality. I wanted to "preserve" it along with the Finnish language, its funny colloquiliasms, the Finglish, and also the English words within the text etc. I wanted to save the "voice" of each person, and also the little "unlogical" mistakes or "defiencies" that we all make when we talk. I knew that this decision might make the reading of the text difficult, but because I had to make a decicion, this is the decision I made: I decided to stay loyal to the interviewee instead of choosing to change living word.
I look at the book as whole. Every single person in the book brings their own energy into the book with their own stories and the way they deliver the stories. If the reader is energetic enough to wade through the whole book, I wish the reader is able to form an image of the Finland left behind, the history of everyday life of Finland, and also a visual image of the interviewee; what he or she looks like, what kind of surroundings she or he occupies. The third element, and an important one, is the language the person uses, the manner the person chooses to communicate. Language is its own dimension. We immigrants do not speak the same Finnish as they speak in Finland today. Our language is something else, its own kind.
The meaning of this book is to last for the generations to come, to be a small document of what people remembered, how they looked and how they spoke...
I have to admit that at some point I thought I should have made a documentary instead of a book... But by then it was too late. Oh well, what is done is done, and I did it to the best of my abilities! :)
_______________
Sain tänään kirjasta kritiikkiä ja ajattelin kirjoittaa siitä pätkän tänne blogiin.
Kritiikki on ollut pääosin positiivista. Kirja on saanut eirtyisesti kiitoksia kuvista ja ulkoasustaan. Myös kirjan kaksikielisyydestä on tullut kiitoksia (monien siirtolaisten lapset eivät osaa suomea enää kovin hyvin) ja jotkut ovat kiittäneet päätöksestä säilyttää tekstiosuudet puhekielisenä. Haastateltujen puheet ovat kuitenkin se kritisoiduin osa.
Tänään osallistuin joulujuhliin, joihin olin lahjoittanut kirjan arpapalkinnoksi. Kun voittaja julistettiin, vieressäni istunut rouva kuiskasi:
"Olenpa iloinen, etten voittanut tuota kirjaa. En halua edes lukea sitä!"
Säästääkseni hänet liiemmältä nolostumiselta, sanoin:
" Se on minun kirjani. Minä sen tein."
Hän katsoi minua silmää räpäyttämättä ja sanoi:
"Ai, se olet SINÄ! Minäpä kerron mikä siinä kirjassa on vikana. Saat ihmiset kuulostamaan tosi tyhmiltä."
Minua alkoi hävettää, sillä juuri sitä halusin välttää: ihmisten nolostuttamista. Hän jatkoi:
" Tunnen yhden kirjan henkilön ja hän kuulostaa tyhmältä, vaikkei oikeasti ole tyhmä. Hän on oikein mukava ihminen."
Olin saanut joskus aiemmin palautetta, että eräälle henkilölle oli naurettu, koska hän kuulosti niin "epäloogiselta" kirjassa. Toinen henkilö valitti, että olin jättänyt "tarpeettomia" toistoja kirjan teksteihin. Katsoin vieressäni situvaa rouvaa ja minusta näytti, että hän nautti tilanteesta. Sanoin hänelle, että haastattelemani ihminen on tosiaankin todella kiva ihminen ja teksti sisältää täsmällisesti sen kuinka henkilö puhuu. Rouva myönsi asian näin olevan. Sen jälkeen lähdin kohteliaasti tilanteesta pois.
Olen joskus aiemmin selittänyt kirjan tekstien taustoja www.dundernews.com -sivuston keskustelupalstalla. Tässä alla otteita viestistäni:
Olin ennen kirjan tekemistä jo haastatellut ihmisiä aika paljon, eri yhteyksissä, eri juttuja varten. Puhekieli kirjoitettuna on joskus lukijalle ongelmallista, mutta ei suinkaan aina. Tiedostin ongelman jo etukäteen, mutta tein päätöksen olla editoimatta kertomuksia muutoin kuin minimaalisesti. Ei olisi ollut oikein editoida yhdeltä toistoja pois, kun taas joku toinen ei käytä niitä laisinkaan. Ihmiset puhuvat eri tavoin. Se on osa persoonallisuutta. "Niinkut" vievät tarinaa eteenpäin.
Kun aloin tehdä tätä kirjaa, yksi periaatteistani oli olla "koskematta" kertojan persoonaan. Halusin säilyttää paitsi kertojan persoonan, myös suomen kielen, sen kummallisuudet ja kommervenkit sekä fingliskan, englannin kielen jne. Halusin myös säilyttää paitsi kertojan "äänen", myös kertomusten pienet "epäloogisuudet" tai muut "puutteet". Tiesin, että lukemisesta saattaa tulla urakka, mutta koska jonkinlainen etukäteispäätös on tehtävä, päätin mieluummin pysyä kertojalle uskollisena kuin alkaa poistella elävää kieltä.
Minä itse katson kirjaa kokonaisuutena. Jokainen kirjan henkilö tuo tarinallaan ja tarinoimistyylillään oman energiansa kirjaan. Jos kaikki tarinat jaksaa läpi kahlata, niin toivon mukaan lukijalle hahmottuu kuva paitsi taakse jätetystä Suomesta, suomalaisen arjen historiasta, kuin myös visuaalinen kuva siitä miltä kertoja nyt näyttää, minkälaisessa maisemassa vaikuttaa. Kolmas, ja tärkeä, elementti on haastatellun käyttämä kieli ja ilmaisutapa, jolla hän kommunikoi. Kieli on oma ulottuvuutensa. Me siirtolaiset emme enää puhu sitä suomea mitä Suomessa puhutaan. Meidän kielemme on jo jotakin muuta, omanlaisensa.
Tämän kirjan tarkoitus on säilyä tuleville polville, olla pieni dokumentti siitä mitä ihmiset muistelivat, miltä he näyttivät ja miten he puhuivat...
Täytyy myöntää, että jossain vaiheessa projektia harmittelin, etten alkanut tekemään dokumenttifilmiä kirjan sijaan... No, liian myöhäistä se olisi ollutkin. Se mitä olen saanut aikaiseksi, sen olen tehnyt parhaan kykyni mukaan! :)
Tuesday, November 13, 2007
Article in Bumerangi/ Artikkeli Bumerangissa
Bumerangi on Suomi-Australia- yhdistysten Liiton lehti.
Lehdessä no 2/2007 on juttu Kielisten maassa-kirjasta, ja vähän kirjan tekijästäkin.
Kotisivut: http://www.suomi-australia.fi/
League of Finnish-Australian Societies publishes a magazine called Bumerangi.
If you are interested, there is an article of Finns Down Under, and a little bit about the author too, in the latest issue 2/2007.
Webpage: http://www.suomi-australia.fi/
Lehdessä no 2/2007 on juttu Kielisten maassa-kirjasta, ja vähän kirjan tekijästäkin.
Kotisivut: http://www.suomi-australia.fi/
League of Finnish-Australian Societies publishes a magazine called Bumerangi.
If you are interested, there is an article of Finns Down Under, and a little bit about the author too, in the latest issue 2/2007.
Webpage: http://www.suomi-australia.fi/
Friday, October 12, 2007
More library info/ Kirjastoinformaatio jatkuu
Please note that Finns Down Under is not only available at Vantaa Library but also at Helsinki, Espoo and Kauniainen Libraries through the library search engine www.helmet.fi
Thank you for letting me know, Aila!
Kielisten maassa ei ole lainattavissa vain Vantaan kaupunginkirjastossa vaan koko pääkaupunkiseudun (Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa) yhteisessä hakujärjestelmässä www.helmet.fi. Teoksen saa siis mistä tahansa alueen kirjastosta. Kiitos tiedotuksesta Ailalle!
Furthermore, I noticed that also Järvenpää Library and Seinäjoki Library have Finns Down Under available for borrowing. Every time I recognise a new library obtaining the book, I celebrate with a shy howl of hurray! Wonderful! :)
Huomasin myös, että Kielisten maassa löytyy myös Järvenpään ja Seinäjoen kirjastoista. Tunnustan, että joka kerran kun huomaan uuden kirjaston hankkineen Kielisten maassa-kirjan, pidän pienen hurraa!-huutohetken. :)
Thank you for letting me know, Aila!
Kielisten maassa ei ole lainattavissa vain Vantaan kaupunginkirjastossa vaan koko pääkaupunkiseudun (Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa) yhteisessä hakujärjestelmässä www.helmet.fi. Teoksen saa siis mistä tahansa alueen kirjastosta. Kiitos tiedotuksesta Ailalle!
Furthermore, I noticed that also Järvenpää Library and Seinäjoki Library have Finns Down Under available for borrowing. Every time I recognise a new library obtaining the book, I celebrate with a shy howl of hurray! Wonderful! :)
Huomasin myös, että Kielisten maassa löytyy myös Järvenpään ja Seinäjoen kirjastoista. Tunnustan, että joka kerran kun huomaan uuden kirjaston hankkineen Kielisten maassa-kirjan, pidän pienen hurraa!-huutohetken. :)
Saturday, September 22, 2007
More libraries/ Lisää kirjastoja
In addition to the libraries listed below, the following libraries in Finland have ordered Finns Down Under in their collection:
Lisäys edelliseen Kirjastot-postaukseen: Seuraavat suomalaiset kirjastot ovat myös tilanneet Kielisten maassa-kirjan kokoelmiinsa:
Kokkola Library/ Kokkolan kirjasto
Kouvola Library/ Kouvolan kaupunginkirjasto
Kotka Main Library/ Kotkan pääkirjasto
Porvoo Library/ Porvoon kaupunginkirjasto
Riihimäki Libray/ Riihimäen kaupunginkirjasto
Mikkeli Main Library/ Mikkelin pääkirjasto
If you have information other libraries holding the book, please let me know. The Finnish search engine Frank-monihaku does not seem to be totally reliable.
Jos tiedät kirjan olevan saatavilla myös muista kirjastoista, ilmoitathan minulle. Kirjastojen aineistotietokantahakupalvelu Frank-monihaku ei vaikuta olevan ihan ajan tasalla.
Lisäys edelliseen Kirjastot-postaukseen: Seuraavat suomalaiset kirjastot ovat myös tilanneet Kielisten maassa-kirjan kokoelmiinsa:
Kokkola Library/ Kokkolan kirjasto
Kouvola Library/ Kouvolan kaupunginkirjasto
Kotka Main Library/ Kotkan pääkirjasto
Porvoo Library/ Porvoon kaupunginkirjasto
Riihimäki Libray/ Riihimäen kaupunginkirjasto
Mikkeli Main Library/ Mikkelin pääkirjasto
If you have information other libraries holding the book, please let me know. The Finnish search engine Frank-monihaku does not seem to be totally reliable.
Jos tiedät kirjan olevan saatavilla myös muista kirjastoista, ilmoitathan minulle. Kirjastojen aineistotietokantahakupalvelu Frank-monihaku ei vaikuta olevan ihan ajan tasalla.
Monday, September 10, 2007
Book availability in Finland/ Kirjan ostaminen Suomessa
Please inquire Academic Bookstore if you would like to purchase Finns Down Under from a shop in Finland. Please note that I will also continue selling the book via mail. Orders: finnsdownunder@gmail.com
Kielisten maassa-teosta voi nyt tiedustella Suomessa Akateemisesta kirjakaupasta. Jatkan myös kirjan postimyyntiä Australiasta käsin. Tilaukset: finnsdownunder@gmail.com
Kielisten maassa-teosta voi nyt tiedustella Suomessa Akateemisesta kirjakaupasta. Jatkan myös kirjan postimyyntiä Australiasta käsin. Tilaukset: finnsdownunder@gmail.com
Subscribe to:
Posts (Atom)
