Sunday, March 25, 2007

Hugo, Paula and Jenny, Canberra, ACT

Please note. Excerpts are translations from the original Finnish transcripts.

[...]

Paula speaks:

Mum used to kill chooks, but Dad killed a pig. He brought a tiny piggy home and we all played with it, but then it had to be killed for tucker. I always remember how we all looked through the window when Dad threw the door open and with the gun: PHISUUM! There! And pancakes made of blood – they were the best tucker ever! Blood pancakes and cloudberry jam. I went to a butcher here in Australia once, and I asked him if he had any pig´s blood for sale. Everybody in the shop went quiet, and they all stared at me. I should have bought the teeth, y´know, the teeth that look like this and show them that I´m some kind of vampire, ha ha ha. Now you can buy it here in Australia, but it´s frozen. So they were the best of all, the blood pancakes. We also made soap out of the pig fat, and then washed the laundry on a wash plank.

[...]

Hugo speaks:

Yeah, it was... I was working in the woods and then a winter came with very heavy snowfalls, and I fell into a hole so deep that my hat was left on the crust of the snow. I said, “Next year I will go so far away that there is no snow to fall on my hat”. This was one reason [I came to Australia]. Another was our children’s schooling. The school [in Finland] was… pretty close… at first… but when Eila went to school, it was a long way off, almost five kilometres, and in winter the road was almost blocked. But then when these others came along, they didn´t go too well at school and listen, I thought, “What can I do with this herd of children…?” The farm was only small; it wouldn´t support all of us. Maybe one [child]. And from somewhere I found out that they are lacking women here in Australia and since we had six women, (that is, girls), I thought we have to come here – they will find partners here, ha ha ha… Should we continue the story, ha ha ha…?

[...]

Jenny speaks:

Well, when Hugo was plowing a new field, I always went, but better still, Hugo is the sort of a man who never asked me to go and work with him. He said, “Since we have children, they have to be taken care of.” And I did. And then I went to ask Hugo [to have a break] for a cuppa and I had freshly baked pies and buns and it was a Saturday, so he said I should sit down on the tree stump – “Let´s talk.” He said he thought we should go to a warmer place – to Australia. That there will be snow falling on his neck again. And we talked and talked there, and I said straight away, “If you go, I will go for sure.” Then we went home to ask the children. And we had got it all clear there… and when we went home, we told the children. That is how it started… Look, I have always… when we got married, we had nothing. I had just the linen and so forth that the bride usually has, and… we left for Imatra to live there and when we left from there, I knew I could live with Hugo anywhere. [...]

_______

Paula kertoo muistojaan suomeksi:

[...] Samon ku äiti tappo kanoja, isä tappo sian. Sellasen pienen porsaan tuo kotia ja me kaikki leikittiin sen kanssa ja sit se pitää tappaa ruuaks. Mä aina muistan, me katottiin ikkunasta, isä heitti sen oven auki ja sitte pyssyllä: PHISUUM! Sinne! Ja verilettuja. Ne oli KAIKIST PARAS RUOKA MINUSTA! Verilettuja tiedätsä ja puolukkahilloo. Ja sitten mä menin täällä yhen kerran ni tonne lihakauppaan, butcherille, ja mä sanon sille, että onks sulla pig’s blood ja kaikki ihmiset meni ihan hiljaa. Ne kaikki katto mua. Mä sanon mun on pitäny ostaa ne hampaat tietsä, jotka menee näin ja näyttää niille, että mä oon joku vampire hah hah hah. Nyt saa täällä ostaa, mut se on frozen. Se oli kaikist parasta ne veriletut ja sitte tehtiin saippuata ja mitä muuta me tehtiin niistä ja vielä pestiin pyykkiä lauvvalla. [...]

Hugo kertoo muistojaan suomeksi:

Jee, se ol tuota... minä ku olin tuota metsätöessä ja sitte tuli tuota paljoluminen talvi ja minä putosin monttuun ja hattu jäe hangen päälle. Minä sanon ”ja seoraavana vuonna minä lähen niin kaovvaks, ettei lunta putoo hatun päälle”. Tämä oli yksi syy. Toenen syy oli tuo lasten koulutus. Meilloli tuota koulu oli... aika lähellä sitten tuota... entistään... ku Eila kävi koulusa, se ol pitkä matka, melekeen viis kilometriä ja talviaekaan melekeen umpitie. Mutta sitte ku nämä tuli, ni sitte saatii koulu jo lähemmäksi, mutta tuota ei nämä oekeen pärjänny siellä koulussa ja minä aattelin, että mihinkä minä panen tämän lapsiparven kuule... Ei tuota, ku pikkutila on, ni eihän siinä elä kuule. Muuta ku yks vaa. Ja jostaki minä sain tietää tota, että täällä on naesista puute ja ku meillä ol kuus naesta, lasta, tuota tyttöjä kuule, ni minä aattelin, että tännehän sitä pitää lähteä, että täältä ne löytää kaverisa hehheh... Vieläkö jatketaan hehhehhee...? [...]

Jenny kertoo muistojaan suomeksi:

[...] No, Huuko oli tekemässä uutta peltoo ja mie menin aina, taik ku Huuko on sellane, se ei pyyvvä millonkaa tuota, et sie lähet miun kanssa ulos töihe. Sano, et kerran lapset laitettu, ne pitää hoitaa. Ja mie hoisin ne. Ja sit mie läksin, tuota niinko sanotaan, päiväkahville pyytämää Huukoo ja minul oli piirakat paistettu ja pullat ja se ol vielä lauvvantaina, nii tää sano, että ruppeeppas nyt istumaa tuoho kannonpeälle ja jutellaa, et hää o ajatellu sellasta, että jos lähetään tuota lämpösemmille paikolle Australiaan. Että taas tulee lunta niskaan. Ja siellä puhuttii ja puhuttii ja mie olin heti, et jos sie kerran lähet ni kyl mie lähen. No, sit mennään kottii. Kysytää lapsilta. Ja siellä haastettii kaikki jo... selväksi ja, tuota sit ko mentii kottii, ni sit kerrottii lapsille. Ja siitä vaan alko lähtee... Kato mie oon aina... niinko myökii mentii naimisii, ni ei meil ollu mitää kuule. Miul oli liinavaatteet vaa ja silläviisii niinku morsiamel on ja tuota... mentii Imatral asumaa ja siintä ko kerra lähettii, ni mie tiesin, et Huuko kansa pärjää missä tahhaa. [...]

2 comments:

Celia said...

Kiva, kiva!
Pistin blogin tilaukseen :)

Kirsi Reinikka said...

Celia, hieno homma!:)