Please note. The original text was written in Finnish.
Kalervo wrote:
We lived on a large island in Lake Saimaa. On Saturdays there were boats passing the island, carrying people to do food shopping in the main village. In winter, people visited the village by driving horses; this happened only once a month because of the 20-kilometre trip. There was no electricity or running water.
Even today, 60 years later, I can remember: how the March sunlight filters through onto my mother’s hem and feet. She is ironing clothes at the end of the table in the main room of the cottage. The window lattice casts a shadow onto the red-brown plank floor. I am lying on a bed next to the wall. I’ve been sent home in the middle of the school day because I have been complaining of chest pains and indisposition. I feel good because, after getting home, my mother has put me into the bed and she has made ‘norri’, a mixture of hot milk, water and a drop of alcohol. Mother looks like a creature from a fairy tale.
“Mother”, I say, “You look beautiful!” She doesn’t turn her head when she answers, “And you are drunk!”
That was the first and last time I was intoxicated, and I still haven’t totally recovered.
______
.
Kalervo kirjoitti:
Asuimme isossa Saimaan saaressa, jonka ohi kirkkolaivat kuljettivat ihmisiä kirkonkylään lauantaisin viikon muonavaroja ostamaan. Talvisin kirkolla käytiin hevosilla, ja vain kerran kuukaudessa, sillä matkaa oli yli kaksikymmentä kilometriä. Sähköä ei ollut eikä juoksevaa vettä.
Vielä tänään, kuusikymmentä vuotta tapahtuman jälkeen, muistan kuinka maaliskuisen auringon valo siivilöityy tuvan pöydän päässä vaatteita silittävän äidin jalkoihin ja hameen helmaan. Ikkunaruutujen ristikot piirtyvät punaruskealle lankkulattialle. Loion tuvan seinänvierustalla olevassa sängyssä. Minut on lähetetty koulusta kotiin kesken päivän valitettuani rintakipua ja pahoinvointia. Minun on hyvä olla, sillä kotiin päästyäni äiti on laittanut minut vuoteeseen ja tehnyt ”norrin”; kuumaa vesimaitoa, johon on lorautettu tilkkanen pirtua. Äiti vaikuttaa suorastaan satuolennolta.
- Äeti, sanon. -Sinä näötät kaoniile!
Päätään kääntämättä äiti virkahtaa:
- Ja sinä out humalassa!
Se oli elämäni ensimmäinen ja viimeinen humala, enkä ole siitä vieläkään täysin selvinnyt.
No comments:
Post a Comment