Monday, March 26, 2007

Kaya, Logan, QLD


Please note. The original memories were spoken in Finnish.

Kaya speaks:

[...] … So, after that, I have painted all my life… ikons as well as other art practices. The most interesting, or should I say the best, experience in the field of art for me, was the first ikon exhibition in Kuopio. I had painted the Holy Trinity, three angels, for that exhibition. I don´t think it was artistically on a very high level, but I had tried very hard. And it came out at that opening night that the Orthodox congregation of Kuopio, which also happened to be my congregation, wanted to have this ikon for their main church. I went home extremely happy that night… And that ikon is still there. It was, when I last visited the church, next to the archbishop’s chair. I was told that Archbishop Paavali especially liked this ikon. It is the same as what I have on the wall there, only this one is smaller. Both after and before this exhibition, I have exhibited different art works around the world, but this is the one that has stuck in my mind… it was the 1960´s. Yeah, I really remember when I traveled to that exhibition. At that time, you see, we didn´t have our own car. Men had the cars and women used buses. So I came from this exhibition in a bus and I was soooo happy, that I have not been happy ever since, although afterwards, when I have only concentrated in doing art, [and] won several [different prizes and accolades] and all kind of things, opening nights and all kind of nice reviews and everything. But nothing has meant anything. It is just something that clicks once, and then never again. It doesn´t matter if you get all kinds of money prizes like I have and so forth, it hasn’t meant as much to me since. [...]

______

Kaija kertoo muistojaan suomeksi:

[...] Et sen jälkeen minä olen maalannut koko ikäni... ikoneita, myöskin ikoneita muun taiteen ohella. Mielenkiintosin, tai ehkä sanosinko paras kokemus minulle on ollu taiteen alalla ensimmäinen ikoninäyttely Kuopiossa. Minä olin maalannut tämän Pyhän Kolminaisuuden, kolme enkeliä, sinne näyttelyyn. Ei se mahtanut kovin korkeatasoinen taiteellisesti olla, mutta yritys oli ollut kova. Ja tässä näyttelyssä kävi avajaisiltana selville, että Kuopion ortodoksinen seurakunta, joka oli myös minun seurakunta, halusi saada tänne pääkirkkoonsa tämän ikonin. Palasin oikein onnellisena kotiin sinä iltana... Ja siellä se ikoni on vieläkin. Oli kun mä viimeks kävin Suomessa, siellä arkkipiispan istumen vieressä. Minulle kerrottiin, että arkkipiispa Paavali piti erikoisesti tästä ikonista. Se on tuo mikä on minulla tuossa seinällä, mutta pienempänä. Sen jälkeen, ja sitä ennenkin, minulla on ollut vaikka kuinka paljon eri näyttelyitä erilaisista taidetöistä ympäri maailmaa, mutta tämä on jäänyt parhaana mieleen.... 1960-luvulla. Joo, mä muistan tosiaan, ku mä tulin. Eihän sillon autoo, kato, eihän sillon istuttu omassa autossa. Miehethän piti sen oman auton ja vaimot kulki sitten linja-autolla. Minä tulin tuota sieltä avajaisista linja-autossa ja mä oli niiiiin onnellinen, ettei sen koommin, vaikka minä oon varmasti, tuota nin, sen perästä, nyt sit ku mä oon varsinaisesti vaan tehny taidetta, nin saanut monta ja kaikkee ja kaikenlaista muuta ollut, näyttelyn avajaisia ja vaikka mitä hyviä arvosteluja ja kaikkee, mut mikään ei oo merkinnyt mitään. Se on vaan joku, joka klikkaa, ja sitten ei enää. Se on sama vaikka mitä sais niinku minäki oon sit saanut kaikennäkösiä rahapalkintoja ja kaikkee, mutta se on ollut sitte jo taas ihan eri juttu. [...]

2 comments:

--KATA-- said...

Ruu, olen aivan hurmaantunut. Nämä ovat ihania.
Puhutaanko mekin joskus noin? Huomaan tuosta palkista, että olet asunut vuodesta 96 siellä, eli kolme vuotta kauemmin poissa Suomesta kuin minä.
Tutustuin pari kuukautta sitten erääseen suomalaiseen mieheen, kuka on asunut vuodesta 85 täällä. Hän puhui sellaista hauskaa vanhaa Helsingin (rööperi) slangia ja soittelimme biisejä, sitten hän iloitsi musisoinnista niin ihastuttavilla sanoilla kuten: "Tässä piisissä oli roisketta!" jne. Jännää miten kieli muuttuu ja kehittyy.

Kirsi Reinikka said...

Ja minä olen hurmaantunut, että joku muukin on hurmaantunut siirtolaisten käyttämästä kielestä! Murteista, slangeista, virheistä, kaikesta. Tällä kirjalla on kaksi päämäärää: näyttää kuvissa siirtolainen ympäristössään, teksteissä tulee siin menneisyys, Suomi, ehkä joskus lähdön syytkin.. ja kielen muuttuminen aikain saatossa. Kiitos kun kävit. Ilahdutit kovin.