Please note. The original memories were spoken in Finnish.
[...]
Mirja:
Where one was born and lived for the first 10 years; that [country] is always the homeland. So you miss it. The scents and everything.
Eero:
So, even if you don’t live in Finland, it is a fine place to visit. It is a funny, sad feeling. Hard be explain.
Mirja:
And all the paths in the forest and the roots of the trees, the way they twirl, so…. No, [there is nothing comparable] anywhere else in the world to Finland. Soft moss and everything… the moss comes to mind and everything, and the cranberry forests, and when the snow melts, then… then the cranberries are extraordinarily tasty because they are frozen and you can [pick and] eat them. So that is what we ate on the way to school – the frozen cranberries. Oh, they were nice. So, everything….
Eero:
[The experiences] can be different for those who left [Finland] when they were older – different kinds of feelings. But when one leaves when young….
Mirja:
Well, it is all [about] the scents and flavours and… and of course the Finnish rye bread. It can’t be replaced by white bread or any kind of bread from any other country, but it is what it is. Real bread is rye bread.
Eero:
Yes, one cannot put it into words how one feels inside. You long for [Finland]. When you get there, you… cannot stay there, live there – you long for Australia – but there is… a sort of… funny feeling inside.
Mirja:
Yeah, a utopian feeling.
Eero:
However, it is good to be [in Finland] and go there and watch. One can sit and watch….
Eero:
So, even if you don’t live in Finland, it is a fine place to visit. It is a funny, sad feeling. Hard be explain.
Mirja:
And all the paths in the forest and the roots of the trees, the way they twirl, so…. No, [there is nothing comparable] anywhere else in the world to Finland. Soft moss and everything… the moss comes to mind and everything, and the cranberry forests, and when the snow melts, then… then the cranberries are extraordinarily tasty because they are frozen and you can [pick and] eat them. So that is what we ate on the way to school – the frozen cranberries. Oh, they were nice. So, everything….
Eero:
[The experiences] can be different for those who left [Finland] when they were older – different kinds of feelings. But when one leaves when young….
Mirja:
Well, it is all [about] the scents and flavours and… and of course the Finnish rye bread. It can’t be replaced by white bread or any kind of bread from any other country, but it is what it is. Real bread is rye bread.
Eero:
Yes, one cannot put it into words how one feels inside. You long for [Finland]. When you get there, you… cannot stay there, live there – you long for Australia – but there is… a sort of… funny feeling inside.
Mirja:
Yeah, a utopian feeling.
Eero:
However, it is good to be [in Finland] and go there and watch. One can sit and watch….
________
[...]
Mirja:
Missä on niinku syntyny ja ollu ensimmäiset 10 vuotta elämästään, ni se on aina sun kotimaa. Et sinne kaipaa. Niitä tuoksuja ja kaikkia.
Eero:
Että vaikka siellä Suomessa ei asuskaan, mutta sinne on hieno mennä. Se on sellanen kummallinen kaiho tunne. Sitä ei osaa selostaa.
Mirja:
Ja kaikki ne metsäpolut ja ne puunjuuret, ku menee siellä kivasti, ni ei. Ei sellasta oo missään maalimassa, ku Suomessa. Pehmonen sammal ja kaikki nämä, niinni ne tulee nämä sammaleet ja kaikki mieleen ja ne puolukkametät ja vielä lumihangen, lumet ko sulaa, ni sitte, sitte ne puolukat vasta hyviä on, ku ne on jäätyny ne puolukat ja sitte saa syödä niitä. Niin tällasia aina koulumatkoilla syötiin, niitä jäätyneitä puolukoita. Ai, ku ne oli hyviä. Joo, että kaikkia...
Eero:
Se voi olla erilaista niille, jokka on vanhana lähteneet, minkalaiset tunteet niillä on. Mutta niinko nuorena lähteny ---
Mirja:
Niin, ne on just nämä hajut ja maut ja, ja tietysti sitä suomalaista ruisleipää, sitä ei korvaa valkonen leipä, eikä minkäämaalainen leipä vaan se on se. Oikia leipä on ruisleipää.
Eero:
Niin, sitä ei ossaa pukea sanoihin se tunne mikä on sisimmässä. Sinne kaipaa. Sit ko pääsee sinne, ni... kummiskaa siel ei voi olla eikä asua, on kaipuu tänne, mut on sellanen... sellanen... ihmeellinen tunne vaan sisimmässä.
Mirja:
Niin, semmonen utopinen tunne.
Eero:
Silti mukava olla ja mennä ja kattoo. Voi istua ja kattoo...
Eero:
Että vaikka siellä Suomessa ei asuskaan, mutta sinne on hieno mennä. Se on sellanen kummallinen kaiho tunne. Sitä ei osaa selostaa.
Mirja:
Ja kaikki ne metsäpolut ja ne puunjuuret, ku menee siellä kivasti, ni ei. Ei sellasta oo missään maalimassa, ku Suomessa. Pehmonen sammal ja kaikki nämä, niinni ne tulee nämä sammaleet ja kaikki mieleen ja ne puolukkametät ja vielä lumihangen, lumet ko sulaa, ni sitte, sitte ne puolukat vasta hyviä on, ku ne on jäätyny ne puolukat ja sitte saa syödä niitä. Niin tällasia aina koulumatkoilla syötiin, niitä jäätyneitä puolukoita. Ai, ku ne oli hyviä. Joo, että kaikkia...
Eero:
Se voi olla erilaista niille, jokka on vanhana lähteneet, minkalaiset tunteet niillä on. Mutta niinko nuorena lähteny ---
Mirja:
Niin, ne on just nämä hajut ja maut ja, ja tietysti sitä suomalaista ruisleipää, sitä ei korvaa valkonen leipä, eikä minkäämaalainen leipä vaan se on se. Oikia leipä on ruisleipää.
Eero:
Niin, sitä ei ossaa pukea sanoihin se tunne mikä on sisimmässä. Sinne kaipaa. Sit ko pääsee sinne, ni... kummiskaa siel ei voi olla eikä asua, on kaipuu tänne, mut on sellanen... sellanen... ihmeellinen tunne vaan sisimmässä.
Mirja:
Niin, semmonen utopinen tunne.
Eero:
Silti mukava olla ja mennä ja kattoo. Voi istua ja kattoo...
No comments:
Post a Comment