Jyrki, Perth, WA

Please note. The original memories were spoken in Finnish.

Jyrki speaks:

Actually, my best memory from Finland happened a bit before we came to Australia. In the summer of ’77, Virve and I and my son from my first marriage went driving around Finland, and our main reason was to go and dive in certain places, in lakes, where you could find the WWII relics at the bottom. All of these places that we visited were in Karelia. Somewhere in Lappeenranta, Imatra and northwards. And on this trip we only had one set of tanks. There was no possibility to fill them up, so after the third lake we did not have any air left. So it started looking a bit… our nice plan went cactus, since we could not get any air anywhere. And we ended up at campgrounds in Hamina, and already at that point in time we knew the dates and everything for traveling to Australia. At the campground we saw a big bus that had “Australia” written on the front of it in capital letters. I said to Virve then, “We should go and have a chat with those people – they could be our friends. We just don’t know it yet.” And then later on that night, we saw this young couple… yeah, they were probably married… so they were sitting there frying sausages and we went to have a word with them, using the broken English that we had at the time. They told us they came from Sydney and this bloke had a business, an advertising agency and so forth. And actually we became really good friends that night. So the next time we knew we were going to Helsinki, and they had been to Russia and come back, we went to get them from some camping ground. We took them around in Helsinki for one day and… after that they have been our best friends. Isn’t that fabulous? Yeah, then, when we met, we really clicked. Maybe that gave us a good impression of Australia, that the people are like that, but we have not been disappointed. [...]

.

Jyrki kertoo muistojaan:

.

Oikeestaan se paras muisto sieltä Suomesta on se kun vähän ennen, ku me lähdettiin tänne Australiaan. Kesällä –77 Virve ja minä ja mun poikani ensimmäisestä avioliitosta lähettiin kiertään Suomea ja tarkotuksena oli käydä sukeltamassa sellasissa paikoissa, järvissä, missä ois ollu mahdollisesti II maailmansodan jäämistöä järven pohjissa. Kaikki nää paikat missä me käytiin, ne oli Karjalassa. Jossain Lappeenrannassa, Imatralla ja siitä ylöspäin. Ja se reissu ko me tehtiin, meillä oli vaan yhdet sukelluspullot, ei ollu mitään mahdollisuutta täyttää, niin kolmannen järven jälkeen ei meillä ollut enää yhtään ilmaa. Se näytti vähä semmoselta että ni... nyt tää meijän hyvä suunnitelma meni pieleen, ku ei me saatu mistään enempää ilmaa. Ja sitte me päädyttiin, ni jossain vaiheessa Haminan leirintäalueelle ja sillon ku me tehtiin tätä lomaa, sillon meil oli jo oikeestas päivät ja kaikki selvillä millon me lähetään Australiaan. Me nähtiin sit siellä Haminan leirintäalueella ni iso bussi, missä edessä luki Australia. Mä sanoin Virvelle: ”Nyt lähetään jututtaan noita, että siellä voi olla meidän kavereita. Me ei vielä vaan tiedetä niitä.” Ja sitte me nähtii siellä illalla yks semmonen nuori...jee, kyl ne varmaan oli naimisis tai...niin ne istu ja paisto makkaraa siinä ja mentii sit jutteleen siinä sillä huonolla englannilla, mikä meil oli. Ne kerto, et ne on Sydneystä ja kaverilla oli bisnes, mainostoimistobisnes ja niin päin pois. Ja meist tuli oikeestas ni sinä iltana hirveen hyviä kavereita. Seuraava kerta me tiedettiin millon me mentiin Helsinkiin ja ne kävi Venäjällä ja tuli takas sillä reissullaan ja me käytiin hakeen ne sitte jostain toiselta leirintäalueelta. Me vietiin niitä Helsingissä sit yks päivä ja...sen jälkeen ne on ollu meidän parhaimmat kaverit. Eiks oo hyvä homma? Jee, ja tota, sillon ku me tavattiin ne siellä niin meillä meni heti yhteen. Ja ehkä tota se anto meille hyvä kuvan Australiasta. Et tämmösii ne ihmiset on eikä me olla vielä petytty. [...]