Please note. The original memories were spoken in Finnish.
Martti speaks:
I recall now the summer in ‘44. The well-known major offensive by the Russians started on the ninth of June in the Karelian Isthmus. We were making a roof for a hay barn, my Father and I. More than 200 bombers flew towards Vyborg, and Father said, “Now this roof will be left half-done.” We left in the same instant, walking towards home, and [when we got] there, Father got a message that evacuation had to be put into action. Father was called the Civil Guard Commander, that is the head of the village, and was responsible for the village. And I took off to spread the message to everybody, that now all the things [needed to be taken] to the roadside, and attached to these things, as ordered, [were the] names on plywood slips written in pencil. And for the cows and all the animals, also slips hanging from the neck. And then… then we were the last to leave. The village was evacuated then. It was the morning of the 12th. Father checked that the village was empty. I was 11 years old, my sister 13. Then we left, traveling towards the west, and we had a horse-load of things and then the cows. [...]
Martti kertoo muistojaan:
Mää nytte muistelen kesää -44. Kesäkuun 9. päivä alkoi tunnettu venäläisten suurhyökkäys Karjalan Kannaksella. Olimme isän kanssa tekemässä ladon kattoa. Yli 200 pommikonetta meni Viipuria kohti niin isä sanoi, että ”nyt Martti jää tämä katto kesken” ja läksimme samassa sitte kävelemään kotiin päin ja siellä oli isälle sitte tieto, että nyt evakointi käyntiin. Isä oli niin sanottu IS-päällikkö elikä kylän päällikkönä ja vastas sitten siittä kylästä. Ja minä läksin viemään sanaa jokaselle, että nytte tavarat tien varteen ja niihin niinko etukäteen oli määrätty: vanerilaput ja niihin piti laittaa sitte lyijykynällä nimet ja lehmille myöski vanerista laput kaulaan ja eläimille kaikille. Ja tuota... sitte me oltiin viimisinä siellä. Kylä evakoitiin sillon, me oltii sillon kakstoistas päivä aamulla. Isä kävi tarkistamassa että kylä oli tyhjä. Minä olin 11 vuotta vanha, sisko oli 13. Sitten me lähdettiin siitä menemään länteen päin ja meillä oli hevoskuorma tavaraa ja sitte lehmät oli. [...]
No comments:
Post a Comment